Tämän päivän suuri draama alkoi täysin viattomasti. Koirani lempilelu, pieni ja jo hieman kulunut pehmolelu, oli kadonnut.
Etsimme sitä ensin olohuoneesta. Sitten makuuhuoneesta. Katsoimme sohvan alta, sohvan takaa ja jopa paikasta, jossa lelu ei mielestäni olisi voinut mitenkään olla.
Koirani seurasi etsintää erittäin vakavana ja vaikutti siltä, että vastuu koko operaatiosta oli selvästi minulla.
Lopulta päätin luovuttaa hetkeksi ja istahdin sohvalle. Kun nousin ylös, kuului pieni rapina.
Arvatkaa missä lelu oli?
Tietysti sohvatyynyn alla.
En vieläkään tiedä, miten se oli päätynyt sinne, mutta koirani oli silmin nähden helpottunut. Lelu napattiin heti suuhun ja vietiin turvaan omaan petiin.
Mysteerin ratkaiseminen kesti lähes koko päivän, mutta tärkeintä on, että kadonnut aarre löytyi. 🐾
