Kevät on vihdoin täällä! Aurinko paistoi lämpimästi ja päätimme lähteä tavallista pidemmälle kävelylle lähimetsään. Talven jälkeen oli ihanaa nähdä, kuinka luonto alkoi taas herätä.
Koirani oli selvästi vähintään yhtä innoissaan kuin minä. Jokainen uusi haju piti tutkia tarkasti, ja välillä piti pysähtyä katselemaan ympärille. Lumet olivat sulaneet lähes kokonaan, ja metsäpolku oli paikoin vielä hieman märkä ja mutainen.
Tietenkin kotiin palatessa tassut olivat aivan kuraiset. Ensin ajattelin, että olisimme selvinneet lenkistä ilman suurempaa sotkua, mutta taisin olla hieman liian optimistinen. 😄
Vaikka kotiin päästyämme lattia sai osansa keväästä, en olisi vaihtanut tätä lenkkiä mihinkään. Kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät tuntuvat aina erityisiltä – varsinkin hyvässä seurassa.
